5.12.2016

Joulukalenterin 5.Luukku - Valokuvausvinkkejä hevosia kuvatessa - Esteratsastus


Tämän päivän luukussa puhutaan valokuvaamisesta. Monet varmaan tietävät että valokuvaaminen on mulle kuin harrastus ja joku on ehkä saattanutkin nähdä mun kuvasivustot. Ajattelin kertoa hieman kuvausvinkkejä, miten kuvat voisivat onnistua. En todellakaan ole mikään ammattivalokuvaaja, mutta näillä vinkeillä olen ainakin itse saanut hyviä otoksia ja haluaisin jakaa ne teille, jotta joku joka valokuvaa hevosia tai tykkää ottaa niistä kuvia, voisi vaikka käyttää näitä keinoja hyväksi. Nyt puhutaan erikseen valokuvaamisesta esteratsastuksessa, toisessa osassa sitten kouluratsastuksessa.

1. Ajoitus
Kuvaamisessa ja varsinkin esteratsastusta kuvatessa tärkeintä on hyvä ajoitus. Kuvista tulee pelkästään silloin jo siedettävän näköisiä, kun ajoitus on kohdillaan. Väärällä ajoituksella kuvasta ei tule yhtä kivan näköistä, kuin sillon kun se on otettu juuri oikeaan aikaan.

1.1 Ajoitus hyvä vai ei?

Näissä kaikissa kuvissa ajoitus on mielestäni onnistunut ja kuvat ovat kivan näköisiä. Kuvat ovat otettu melko läheltä, mutta se tuo tarkkuutta kuvaan ja siitä näkee todella, miten esimerkiksi hevonen hyppää.

Näissä kuvissa ei ole hyvä ajoitus. Kuvat on otettu liian aikaisin, jossa hevosella on vielä takajalat maassa ja tässä jotenkin kuvaa on hankala hahmottaa. Tietenkin voihan nämä näyttää jonkun mielestä onnistuneilta, mutta omaan silmään nämä kuvat eivät ole onnistuneet.

1.2 Voiko laskeutumiskuva olla hyvännäköinen?

Näistä voi olla varmasti monta mieltä. Omaa silmääni laskeutumiskuvat ei yleensä miellytä, mutta joskus kun senkin saa otettua juuri oikeaan aikaan, kuva voikin olla todella hyvä. Ensimmäisessä kuvassa laskeutumien on mielestäni onnistunut hyvin, sillä siinä hevonen on juuri alkanut laskeutumaan, mutta takajalkoja ei kuitenkaan näy. Toisessa kuvassa laskeutuminen on jo aika pitkällä ja siinä näkyy takajalatkin jo, eli toinen kuva ei ole yhtä onnistunut.

1.3 Kannattako radalla ottaa vaikka pää- ja laukkakuvia?


Otan monesti niin pääkuvia kuin laukkakuvia radalla. Laukkakuvia on mielestäni helpompi ottaa, sillä siinä kuva voi onnistua, vaikka ajoituskaan ei olisi ihan kohdillaan. Pääkuvia taas otan enemmän kun hevonen on paikallaan, koska kovassa vauhdissa hevosella sekä ratsastajalla voi olla vaikka minkälaisia ilmeitä, eikä niistä silloin tule välttämättä hyviä.

2. Kuvakulmat
Tärkeää kuvatessa on myös vähän suunnitella, mistä ja miten kuvat ottaa. Itselleni käy joskus niin, että samalla esteellä joku ratsukko näyttää paremmalta vaakana kuvattuna ja taas joku toinen pystyyn kuvattuna. Joskus olen ihan tavallisesti ottamassa kuvaa kun taas toisinaan kyykin nokkospuskassa.

Muurieste kolmesta eri suunnasta

Pystyeste alhaalta kuvattuna

Oliko tämä postaus hyödyllinen?
Haluatko samanlaisen kouluratsastuksesta?










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti